Äitienpäivä oli tulossa ja kelit olivat mitä parhaimmat. Taloyhtiön talkoot ovat vasta parin viikonpäästä, mutta onhan se mukava hyvällä kelillä oman yhtiön pihassa touhuta kaikenlaista. Aapo on innostunut kovasti leikkimään hiekkalaatikolla, joten siitä se idea lähti. Otin sitten vähän isomman lapion ja haravan mukaan hiekkalaatikolle. Hiekkalaatikko oli ollut tosi vähäisellä käytöllä pitkään, joten läheisen koivun juuret oli kasvaneet sinne. Niitä sitten poistamaan, kun Aapo muutenkin touhuisi laatikolla. Kottikärryillä ajeltiin sitten sitten välillä kiviä ja hiekkaa. Aapo viihtyi kärryissä silloin, kun siinä oli tilaa.
Illalla sitten grillailtiin ja tosiaan oli niin lämmintä, että mukavahan se on kesän alkajaisiksi syödä myös ulkona.
Aapo se on oppinut jo itsekin syömään lusikalla/haarukalla, aina välillä pitää auttaa jos ei ihan satu kaikki haarukkaan taikka suuhun. Leipää pitää aina saada, kun sitä muutkin syövät ja välillä meinaa olla vaikea syödä ruokaa, kun olisi leipää tarjolla.
Aapon kansa oltiin lauantai päivä kahdestaa aamusta iltapäivään, joten kerettiin valmistella äitienpäivää ihan muakavasti, kaupasta ainekset ja lahjat saatiin haettua. Olipa mukava, kun ei tarvinnut muiden isien kanssa keskustan kauppoihin, viimehetkillä mennä etsiskeleen sitä oikeaa lahjaa äidille. Lahjasta sitten myöhemmin.
Sain idean Pirkka-lehdestä, että olisipa ovela kokeilla, miten se kakun tekeminen onnistuu, empäs ollutkaan sellaista aikaisemmin tehnyt. No kuitenkin turvauduin Ruutukokki-kirjaan, josta sitten kakkupohjan tekaisin. Linkki on vaan tuoreempaan versioon, kun oma on vuodelta 1998. Kaupasta haimme myös uusia Espanjalaisia mansikoita, sekä vanijacremeä oli onneksi jääkaapissa.
Aapoa nukutti aamulla sen verran hyvin, että isän piti itse tehdä aamupala ja myös Aapollekin leivät tein sängyyn, jotka sitten maistuivat laulamisen sijasta oikein hyvin. Kakkua syötiinkin sitten vasta aamiaisen jälkeen.
Koristelut tein aamupalan jälkeen ja onnistunut sellainen siitä sitten tuli. Itsekin yllätyin miten sopivan kokoinen ja todella maukas.
Lahjaa en tosiaan viittynyt sänkyyn kantaa, kun olisi tarvinnut ne kottikärryt siihen hommaan. Lahjan oli yrittänyt piilottaa mopon pressun alle etupihalle ja melkein se oli yllätyksenä säilynytkin. Ostettiin äidille neljäsäkkiä multaa ja neljä mansikantainta. Mullatkin just riittivät siihen hommaan.
Lahjan annon jälkeen oli sitten "pienen" pyörä/mopo -lenkin aika, Aapo ja Hanna lähtivät Mamulaan viemään Valkovuokkoja ja minä lähdin myös mutta pienen mutkan kautta.
Äitienpäivä-ajelu mopolla
Takas tullessa oli kiire syödä, ettei Aapo nukahda ennen syöntiä ja sitten olikin taimien istutuksen aika, Aapo ei jaksanut kovin kauaa nukkua, joten pääsi sitten mukaan istuttamaan mansikoitakin ja auttamaan äitiä kivien kannossa.
Suunnitelma muuttui mansikkapenkistä matkan varrella, joten hieman laajeni homma ja nyt tarvii vielä lähteä valkoisia koristekiviä hakemaan. Noiden isojen kivien väliin niitä voisi ripotella ja multakin on väärässä paikassa, mutta kun eka oli tarkoitus laittaa multaa ja ruohon siementä aitauksen ulkopuolella, mutta ehkä ensi kerralla.
Kesä on myös kulta aikaa sitruuna-puulle ( tai vastaavalle). Monta vuotta on siemenestä kasvattaminen kestänyt, eikä ole vielä kertaakaan kukkinut, joten olisiko jo tänä vuonna. Isompi ruukku pitäisi hommata, mutta jos sen ensi kevääksi laittas ja koittas pärjätä vielä tän kesän tällä.
Illalla piti vielä käydä R6:sta ulkoiluttamassa, olisihan se väärin mopoa kohtaan, kun näinkin kaunis kesä ilta on ja mopo pihassa.
Korvatulpat on muuten aika must juttu, kun pärrällä ajaa, ei oli ihan hiljaisimmasta päästä tämän mopon äänet. Aapokin kovasti kattelee mopoa kun ei ole käynnissä, mutta kun laittaa käyntiin niin kiire tulee sisälle.
Pihatieltä
Tässä vielä maistiaisia mopon äänistä. Kaveri oli ostanut kypäräkameran, josko sitä joskus voisi testailla ja käydä jonkun lenkin ajamassa.
Vielä kaikille maailman äideille hyvää äitienpäivää.
Buona giornata della mamma.
Happy mother's day
5 kommenttia:
Parasta mansikkatäytekakkua ikinä! Ei tarvi enää miettiä, kuka meidän perheessä tästä lähtien kakut leipoo.
Ehkä se eka kerta oli onnen kantamoinen. Ei taida meikän sormet mihinkään Aapon junakakkuun taikka muumikakkuun taipua. No miksipä ei :)
Hieno kakkuhan tuo oli ja tekemällä aina oppii..;) Sinullahan oli, ainakin pienenä pianistin sormet, pitkät ja laihat. Pärinästä sen verran, että harlikan kyydissä (ilman korvatulppia) ääni oli ihan eri luokkaa. Totesin kuskille, että tätä tarttis saada lisää..;). Eskimon sai sitten kaupan päälle.
Meidän äitienpäiväkakut haettiin ranskalaisesta leipomosta ja oli hyvää, ei mitään amerikkalaista sivumakua :). Mielellään olisin kyllä Pasi maistanut sinunkin tekemää - leivot sitten uuden kun nähdään.
En tiedä uskaltasko luvata leipoa, kun niin harvoin nykyään nähdään.
Lähetä kommentti