Mymmeli

Hetkihän tässä on jo saatu nauttia pienokaisesta, joka tosiaan syntyi 3.11.11 klo 6:15 ja oikein reippaana heti alusta asti tapitti meitä onnellisia mukavasta yllätyksestä, että se oli tyttö. Ensimmäinen lapsi Aapo, kun syntyi niin pitihän sille olla joku kutsuma nimi ja sitä Murmeliksi kutsuttiin, no toisen kohdalla se sitten piti vaihtaa, kun eihän Murmeli enään tytölle sopinut, vaan siitä tuli meidän pikku Mymmeli.

Synnytys alkoi 9 päivää yliaikaisena ja Hanna sitkui kotona ihan viime hetkille asti eli kun sairaalaan päästiin, niin siinä lapsen syntymään meni aikaa 25 minuuttia, ei kerennyt Isä paljon ihmetellä sairaalan seiniä, kun Kätilöt hoputtivat synnytyssaliin ja kameraa käsiin etsimään. Ihan kaikkea vaiheita ei blogiin taida kannattaa laittaa, mutta syntymisen jälkeisiä kuvia mielellään. 

Isällä oli vielä ajatus aamuyöstä, että tässähän kerkiää vielä hyvin töihin, kun Mymmeli niin näppärästi syntyi, mutta kun hieman asiaa pohti niin ehkä se on niitä päiviä elämässä, että saa työt odottaa, ja niin saimme rauhassa viettää aamun ja päivän lapseen tutustuen.

Päksissä eli Päijät-Hämeen Keskussairaalassa on ylilääkäri määrännyt, isillekin kunnon aamupalat, että kiitos siitä hänelle.

Edellisenä iltana Hannalla sypistelee

Syntymän kunniaksi kunnon eväät :)

Mitat kaverilla olivat 3365g, 52,5cm, 9/9 pisteet

Tuore tapaus

Heti kun saatiin aamupalat syötyä niin päästiin yläkertaan synnyttäjien huoneeseen.

Isi ja Mymmeli

Aapoa tuli mamu hoitamaan ja hyvinhän heillä meni, vaikkakin Mamu oli siinä hässäkässä unohtanut puhelimen kotiin ja sai tiedon vasta vauvasta kymmene aikaan, kun kasilta muilla olin jo soitellut..

Aapon kanssa kun tultiin vauvaa katsomaan Aapo oli hoksannut lahjankin vauvelille tuoda ja mukava Kurpitsa Halloweenin aikaan oli oikein otollinen. Pekka-ukkikin oli sopivasti Etelä-Suomessa, joten hänkin pääsi vierailemaan vauva-osastolla sairaalassa.

Pienet varpaat

Vanhemmat ja nuorin lapsi

Kukkia tuli mukavasti

Työpaikaltakin sai kantaa tyttövauvalle kukkia

Perjantaina sitten vietettiin varpajaisia ja perinteisesti omissa varpajaisissa on paistettu kinkku ja vähän jouluruokia pöytään.

Onkohan kinkku jo kypsä

Laatikot pöytään

Kurpitsa kertoo mitä aikaa vuodesta eletään.

Lauantaina sitten oli jo kotiutumisen aika ja sairaalan edessä pöseeräämässä.

Kyyti oli ihan kotoisan oloinen, kun Askare-autolla tultiin kotiin, Pekka-ukki hoiti kuskin hommat.

Pasi-isän pinnasänky on saanut uuden kuosin, ja kyllähän se hennolle tyttövauvalle on ihan sopiva. Toivottavasti se uni tulee mukavasti.

Hanna koitti Aapon kanssa käyttää kantoliinaa, mutta se jäi aika vähälle, mutta nyt on sekin osoittautunut, parin viikon aika oikein loistokkaaksi, olen jopa itsekin sitä kerran käyttänyt ja oikein hyvin meni. Tietty varmaan auttas opetella sidonnat kunnolla, että olisi molemmille parempi.

Isänpäiväkin tässä meni ja Kun Isyyslomallakin vielä ollaan, niin Aapo ajatteli isälle keksiä jotain mukavaa, omaa hommaa, niin pienen 1500 palan palapelin, musta-valkosena antoi lahjaksi. No katsotaan, miten se etenee.. Huhhuh, sanon minä.

Aaponkin on ottanut Mymmelin oikein ilolla vastaan, eikä ole ainakaan tällä aikaa, kun kaikki on kotona niin ollut, mitenkään kärttyinen vauvasta, sen näkee miten sitten on kun ei ole Aapolle kokoaikaa kaveria leikkeihin. 

On se vaan jännää, että eka viikko meni Aapon kanssa touhutessa, niin Hanna sai keskittyä vauvaan, mutta nyt myöhemmin on koitettu jakaa tehtäviä vuorotellen, että Hannakin saa Aapon kaa touhuta, kun Mymmeli jo hyvin päivällä nukkuu ja viihtyy isänkin sylissä.